KESKUSTELUT > MUUT AIHEET > KRAKAN KIOSKI 5
12197. Krakan kioski 5
kravattimies26.1.2026 klo 10:09
Tekoälyltä tarkkaa säätä:Sijaintisi perusteella maanantaina 26. tammikuuta 2026 iltapäivällä on erittäin kuuma ja kostea päivä, jonka lämpötilat nousevat 37 °C:een.
Olosuhteet: Enimmäkseen aurinkoista tai osittain pilvistä
Lämpötila: 37 °C
Tuntuu: Jopa 39 °C korkean kosteuden vuoksi
Kosteus: 83 %
Tuuli: Koillisesta pohjoiseen nopeudella 16 km/h
16 kilometriä tunnissa = 4,44444 metriä sekunnissa (tulos pyöristetty)
Wau! Tulos pyöristetty vaikka on jo millimetrin tuhannesosissa.
4,44444 metriä on 4 metriä, 44 senttimetriä ja 4,444 millimetriä.
2. kravattimies28.1.2026 klo 08:26
Minä vietän aikaa sanaristikoiden ja radion parissa. Rovaniemi ja Lappi mainittu usein positiivisesti. Kaksi ABC-radion naistoimittajaa siellä lomalla toisistaan tietämättä. Osaavat kehua kaikkea, sanan ammattilaisina. Taas nyt tuli Suomesta jotakin kun kirjoitin tätä, oli tietokilpailun kysymys.
Aikaisemmin kysyttiin minkä maan euro-rahoissa on cloudberry eli lakka tai hilla -aiheinen kuvio.
Suomi on ainoa maa, jonka 2 euron kolikon kansallisella puolella on kuvattuna hillanmarja (erityisesti sen hedelmä ja lehdet).
Hillat ovat erittäin arvostettu villihedelmä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Vaikka niitä esiintyy luonnossa myös Ruotsissa ja Norjassa, nämä maat eivät käytä hillanmarjaa eurovaluutassaan. Norjalla ja Ruotsilla on omat valuuttansa (Norjan kruunu ja Ruotsin kruunu), ei euroa. Baltian maat (Viro, Latvia ja Liettua) ovat myös euroalueen jäseniä, joissa hillanmarja kasvaa, mutta niiden kolikoissa sitä ei ole.
Apuna Google AI ja kääntäjä
3. Jaska3.2.2026 klo 12:13
1. Joko Kravattimiehen tai tekoälyn sokea pilkku on muuttunut näkyväksi...
4. Jaska3.2.2026 klo 16:46
Sokeus olikin omassa silmässä, sori siitä. Pilkku on ihan oikealla paikallaan
5. kravattimies4.2.2026 klo 08:08
Kun jutussa on kirjoitusvirheitä, niin saattaa olla, että tekoäly ei löydä sanaa ollenkaan omista miljoonista sanoistaan.Esimerkki: Äiti kävi suhkussa, ollaan sovittu ettei enään yksin mene, kastumusvaaran takia.
Yritys 1 eilen: Äiti meni lumituiskuun, ja sovimme, ettei enää mene yksin, koska oli vaara kastua.
Yritys 2 tänään: Äiti meni uimaan, ja sovimme, ettemme enää mene yksin, koska oli vaara kastua.
6. kravattimies9.2.2026 klo 02:06
Eräänä iltana ajattelin kirjoittaa tänne lyhyen tarinan siitä miltä tuntuisi viettää koko yö jossakin luonnonhelmassaSUOYÖAIE
7. iso S9.2.2026 klo 10:02
Been there, done that.En suolla, mutta viidentoista ikävuoden molemmin puolin meillä (sisarukset ja naapurin pojat) oli tapana viettää juhannusyö rannalla. Illalla mentiin, poltettiin nuotiota, ongittiin, syötiin eväitä ja ahvenia. Kerran pyydystettiin rantavedestä käsin nappaamalla kaksi rapuakin. Niistä ei kovin suurta kimpaletta herunut itse kullekin noin kahdeksalle saaliin jakajalle. Sateen sattuessa käännettiin soutuvene ympäri ja odotettiin sen alla sateen loppumista. Yhtenä vuonna oli niin kylmää ja sateista että luovutettiin joskun aamuyöllä ja palattiin mummon mökille (naapurin pojat kotiinsa). Parin viikon päästä, hyvän sään aikaan ja päivälllä, vietettiin varajuhannus pikkuisella luodolla. Silloin oli ollut toista viikkoa niin kuivaa hellettä että rannassa ei uskaltanut nuotiota polttaa. Alkuperäinen suunnitelma siis vesittyi, kuten sääennusteen mukaan oli odotettavissa. Meillä oli jo yritykseen lähtiessä
AHONIEMIYÖAIEAAVISTUS
Kala ei tunnetusti säilyttämällä parane. Ennnätyksellisen tuoretta söin silloin juhannuksen korvausretkellä. Heitttelin joutessani lippaa, vaikka paikan ja lämpimän veden vuoksi en uskonut mitään saavani. Tuli kuitenkin pieni hauki, sellainen kohtuullisen niukasti laillisen mitan täyttävä. Nuotio oli valmiina, joten saalis perattiin, maustettiin voilla ja suolalla ja paistettiin saman tien. Kun kala oli syöty, sen sydän näytti vielä sykkivän rantavedessä. Parasta haukea mitä olen koskaan syönyt - voi johtua tuoreuden lisäksi siitä että ruokahalu oli kohdallaan eikä ollut huolen häivää keskellä kaunista päivää. Ei tiennyt pienenä millaiset asiat painavat mieltä isona.
Aikeista ja aikeeksi jäämisestä puheen ollen, joka vuosi uhottiin että koko yö valvotaan ja juhannuspäivä myös, vasta illalla mennään nukkumaan. Kun palattiin mökille, mummo oli lähtenyt aamuautolla kirkonkulään juhannuskirkkoon. Kun hän palasi iltaväiväautolla, koko pesueella oli äly pihalla. Osalla kirjaimellisesti, oli nukahtanut nurmelle levitetylle viltille. Hetken kun lepuutti silmiä niin uni voitti. Osa kuorsasi tuvassa, joku ehkä aitassa. Noin 37 tunnin valvominen ei koskaan onnistunut, kun ei ollut pakko.
8. Eldridge18.2.2026 klo 21:33
No nyt on kyllä tarkkuus viety ihan uudelle tasolle. 4,44444 m/s ja vielä maininta että “tulos pyöristetty”, vaikka desimaaleja on enemmän kuin arjessa kukaan tarvitsee. Käytännössä 16 km/h on ihan vaan kevyt–kohtalainen tuuli, eikä kukaan mittaa sitä millimetrien tarkkuudella sekunnissa. Ja tuo metri–sentti–millimetri -muunnos kruunaa homman, koska nopeus ei ole mikään pituus jonka voisi pilkkoa noin. Välillä tekoäly selvästi yrittää kuulostaa tieteelliseltä, vaikka vähempikin riittäisi.
9. kravattimies19.2.2026 klo 04:57
Pari päivää sitten radiossa oli aamupäivällä ohjelma postimerkeistä ja siinä haastateltiin naapurikaupungin klubin edustajaa. Kerho on osavaltion vanhin rekisteröity postimerkkiklubi, joka on koonnut keräilijöitä yli viidenkymmenen vuoden ajan. Otin sinne yhteyttä ja postimerkit haki meiltä kodista kerhon taloudenhoitaja kolmen vartin päästä puhelinkeskustelusta. Seuraavan kerran tuli viesti: - Presidenttimme vilkaisi niitä kerran ja sanoi heti: "Ne ovat hyviä!" Sopiiko, jos lisäämme sivullemme tekstin: "Suuret kiitokset Krakalle hänen lahjoittamastaan ostoskassista, joka on täynnä suomalaisia ja australialaisia postimerkkejä, joita on kerätty neljän vuosikymmenen aikana." - Jee, okei. vastasin ja kiitin myös ultramodernista suurennuslasista, jonka sain. Se on loistava laite vanhoille silmilleni. Teksti on siellä!
10. iso S20.2.2026 klo 10:42
Hienoa että homma hoitui kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Minulla on päinvastainen kokemus.Äitini oli pula-ajan lapsi ja oppinut, että tavaroita ei heitetä pois. Aikanaan sisko ja veli selvittelivät kellariin pakattua jäämistöä ja toimittivat minulle kolme kassillista vanhoja koulukirjoja, kouluvihkoja ja koepapereita. Niillä ei ole minulle enää käyttöä, jonkin verran muistoarvoa ehkä, eikä jälkipolviakaan kiinnosta. Ajattelin että joskus jollekin tutkijalle saattaisi olla arvoa sille että saisi käyttöönsä kattavan aineiston 1960-luvun koululaisen opintiestä. Tarjosin materiaalia Etelä-Karjalan museolle. Ei kiinnostanut, ei heillä ole tiloja tuollaisten säilyttämiseen.
Hassu juttu, en ollut moisia kaivannut, mutta nyt kun ne oli minulle toimitettu niin niistä oli vaikea luopua. Kaksi kassillist olen käynyt läpi ja noin 98 prosenttia meni paperinkeräykseen. Kolmas kassillinen vielä odottaa samaa kohtaloa.
11. kravattimies21.2.2026 klo 08:04
Iltapulusta minua kiinnosti australialainen realitysarja Australian rajalla tv-kanavilla Jim ja Nelonen. Toinen lähettää tätä aamuyöstä ja toinen iltapäivällä, joten kellon ympäri voi saada tietoa kengurumaan tulleista / kengurumaahan tulleista. Esimerkkejä:- Turistiviisumilla matkustavan venäläismiehen liikehdintä Australian ja Balin välillä herättää virkailijoiden huomion Brisbanessa.
- Thaimaasta Melbourneen saapunut nainen saattaa joutua katumaan matkalaukun lainaamista tuttavaltaan.
- Bangladeshista saapuvan naismatkustajan aikeet herättävät epäilyksiä Perthissä, kun löytyy seksityöhön viittaavia seikkoja.
- Kanadasta Sydneyn lentokentälle saapunut mies jättää virkailijoille hyvin epäilyttävän vaikutelman aikeistaan. Onko hänellä puhtaat jauhot pussissa?
Nämä puolen tunnin jaksot olivat minulle tuttuja vuodelta 2004. Niin se aika rientää. Hieno maa, Australia!
Ensimmäinen matkani Helsingistä Lontoon kautta Australiaan oli ilmainen, mutta silloin piti olla kaksi vuotta perillä, muuten olisi joutunut maksamaan.
Lontoossa olin yötä ja lentokentällä huomasin, että monet rupesivat seuraamaan minua! Minulla oli hyvä puku, pari vuotta aikaisemmin ylioppilasjuhliin ostettu ja mitattu!
Välipysähdyksiä oli useita, mm. Beirut, Delhi, Darwin ja Sydney. Viimeksi mainitussa jonotettiin Melbournen koneeseen, kun kuulutettiin minua nimeltä!
Ei siinä mitään. Menin toimistoon, enkä tiedä miksi, mutta minuuteissa pääsin sieltä. Ulos mennessä mutisin jotain ja joku kysyi, mikä hätänä. Menetin paikkani tuossa pitkässä jonossa. Se oli sen QANTAS-koneen kapteeni. Hän kantoi matkalaukkuni jonon alkuun.
KOMMENTOI